Vuonislahden ja Kolin välinen retkiluistelurata on hurmannut ulkoilevan kansan. Joensuulaiset Saila ja Riina Hassinen luistelivat radalla viime torstaina.
- Viime talvena tuli käytyä täällä ensimmäisen kerran. Oli niin hieno kokemus, että päätettiin tulla uudestaan. Mikäs täällä on talvilomaa viettäessä, tämän hienompaa luistelubaanaa saa kyllä etsiä. Eikä välttämättä tarvitse edes auringon paistaa, kyllä täältä saa ihania elämyksiä muutenkin, Saila Hassinen vakuutti.
Riina-tytär oli samaa mieltä. Euroopan sisävesien pisimmän jäätien kupeessa oli hyvä pistellä hokkareilla seitsemän kilometriä suuntaansa.
- Tosi mukava luistella, maisematkin ovat enemmän kuin kohdillaan, Riina Hassinen tuumasi.
Hassisten ulkoilupäivään kuului luistelemisen lisäksi myös murkinointi keskelle Pielistä pystytetyllä huilipaikalla.
- Termarintäysi kahvia ja eväspalaset pitää aina olla mukana. Lueskeltiin samalla Lieksan Lehteä. Tosi hauska idea laittaa lehtiä postilaatikkoon ja riippukeinut. Mutta missä se pingviini mahtaa olla? Sen olisimme halunneet nähdä, mutta ei ole vielä vastaan viilettänyt, Saila Rissanen harmitteli.
6-vuotias Joel Puustinen köllötteli kaikessa ruahassa retkiluisteluradan varrella olevassa riippumatossa. Soili-äiti kaivoi repusta retkieväitä jälkikasvulleen ja isälleen Timo Niemelälle.
- Ollaan ensimmäistä kertaa koskaan luistelemassa täällä. Tämähän on hyvä kuin mikä. Kyllä tänne voisi ehdottomasti tulla toisenkin kerran luistelemaan. Maisemathan ovat aivan huikeat, Hammaslahdesta kansallismaisemia ihailemaan saapunut Soili Puustinen ylisti.
Timo Niemelä löysi retkiluisteluradalta yhden kehittämisen kohteen.
- Aika moni näyttää liikkuvan täällä myös suksilla. Ehkä tuohon luisteluradan viereen voisi ajaa myös hiihtoladun, Niemelä vinkkasi.
(Martti Heikkinen)
Lue koko juttu Lieksan Lehdestä 13.3.
